Kuuleppas sinä Eilinen Hemmo tuossa vastapäätä olevalla koneella. Oletko sinä oikealta nimeltäsi Ahonen, Riihimäeltä? Oletteko te Riston kanssa miehiä, jotka toimitte Kodintuhojoukoissa Viekoittelijoina?
Älä loukkaannu. Kunnioitan teidän laisianne miehiä, sillä te olette hyvin sitoutuneita ja kiintyneitä vaimoihinne. Kunnioitatte vaimojenne kärsivällisyyttä ja lojaalisuutta. Mutta se minulla on teitä vastaan, että selitätte pikku viettelyhankkeenne sanomalla, että teistä on niin mukava tuntea voimanne seksuaalisina objekteina ja että itse asiassa tehän vain pyritte saamaan selville, ovatko epäilyksenalaiset rikollisia vai eivät. Rakkaudella vedättäminenhän on ikivanha keksintö. Sehän on vain epäillyllekin hyvä, jos hän puhdistuu epäilyksitä, vaikkakin sitten menettämällä luottamuksensa tunteisiinsa.
En ole samaa mieltä. Tulella on vaarallista leikkkiä. Joka kerta, kun Epäilty torjuu teidät, saatte kolhun itsetuntoonne, joka perustuu himolle. Entäpä jos käykin niin, että Epäilty näkee läpi ja sen takia torjuu teidät? Ei siksi, että olette miehinä epämiellyttäviä tai ”tehottomia”, vaan siksi, että Epäilty näkee teennäisyyden ja himon kavaluuden? Siinä ei ole rakkautta, vaan raakalaismaista alistamista. Pilkkaa, uhoa ja kavaluutta. Sen vaistoaa ennemmin tai myöhemmin. Parempi tietenkin, jos ennemmin. Molemmille.
Kun eilen nappasin sinut F-secure -palkilla etkä päässyt eteen etkä taakse, mitä ajattelit? Tuliko mieleesi, että samalta minusta on tuntunut monet kerrat, kun olette häirinneet tätä kirjoittamistani? Ja mutisit hampaitaisi kiristellen: ”Vielä minä sinut nappaan!”
Se oli ihan turhaa. En minä leiki kissa tai hiiri -leikkiä, vaan pyrin avaan julkisella kirjoittelulla sen, mitä olen yli kymmenen vuotta pyytänyt avaamaan kaikessa rauhassa keskustellen. Estääkseni julkisen häpäisyn.
Mutta siihenkö te olette koko ajan pyrkineetkin? Jotta jokin niin suuri rikos pysyisi piilossa, että te itse ette kestä sen esille tuloa, vai? Kuten näette tuosta alla olevasta tekstistäni, epäilykseni ovat Oulun Topi -jutusta alkaneessa herjassa. Pitäsikö nyt käyttää herjalynkasta jo nimeä ProPeso? Onko Oulun Topi jäämässä niin alakynteen, että joutuu huutamaan apuun kaikki vihamiehensäkin?
Äseken lenkillä ollessani mietiskelin jutun laajuutta. Miten kenelläkään on varaa pitää lieassaan noin suurta ihmismäärää? Vai ovatko kaikki ihmiset mukana, koska luulevat, että heidän pikku rötöksensä tulevat ilmi, ellei Oulun Topi saa TASAPUOLISTA kohtelua. Oletteko ajatelleet, että jos hän kerran vaatii tasapulista sovitusta, niin vaakaa alkaa jo olla niin paljon häneen itseensä kallellaan, että koko rakennelma uhkaa romahtaa? Kuinka hän on kyennyt manipuloimaan näin paljon ihmisiä juosta lököttämään perässäni? Se on minusta mysteeri.
Ellei sittenkin ole niin, että saamani huomio kansansedustaja-tason ihmisiltä osoitti suunnan, jossa rahoitus sijaitsee. Tätä äsken pohtiessani tuli mieleeni mahdollisuus, että Hämeenlinnan autokoulua pitänyt Markku Jaakonsaari oli nimetty Jaakonsaareksi sen takia, että luulisin hänen olevan Liisa Jaakonsaaren exä ja että suuruudenhulluissa toiveissa rientäisin avosylin valloittamaan niin merkittävän miehen. Saattiuiko suunnitelma olla niin sadistinen? Ja että EH:n jatkuva työntyminen samaan junaan ja junaosastoon kanssani oli sekin vedätystä kuvittelemaan, että minulla on merkittävän nimekkäitä sulhasehdokkaita.
Huh, huh.
Katsellessani elämääni taaksepäin, näyttää kuin se olisi näyttämö, jolla emävaheet ohjailivat kulkuani niin, etten oppinut tunemaan edes itseäni. Vasta nyt, kun olen oppinut irrottamaan itseni Topi-herjasta, alan pitää elämästä. Voinko ajatella, että syy epäonnistumisiini oli suurelta osin emävalheiden petosta?
Mikäli tämä juttu saapuu sinun silmiisi Topi, pyydän miettimään, miltä väärät vihjeet ja syytteet tuntuvat, sillä niitä tässäkin jutussa varmaan on? En väitä tietäväni vieläkään tottuuta. Miltä tuntuisi Topi, jos levittäisin huhua, että olet maanpetturi, myynyt perintöosasi voidaksesi nauttia koston ihanuudesta. Että olet pyrkinyt valheiden avulla saamaan armeijalle lisää määrärahoja, jotta oma rahapussisi paisuisi vielä silloinkin kun olet jo haudan takana? Sillai dekkarijuonten tapaan. Ja miltä Topi tuntuisi, jos syyttäisin sinua manipulaatiosta, jolla olet rakentanut vihaketjua ympärilleni. Ketjua, jonka renkaat muodostuvat vihaisista, pettyneistä, katkerista ihmisistä, jotka luulevat minun olevan heidän vaikeuksiensa syy. Miehiä, jotka olen torjunut, koska sinä tiesit, että tavalla, jolla he lähestyvät, aihettavat minussa torjunnan. Miltä tuntuisi syyte, että harrastat manipulaatiota, joka on ajanut ihmiset murhiin ja itsemurhiin, josta sinua ei koskaan voida syyttää. Sinun osuutesi tapahtui pimeän peitossa.
Sinä louonnollisesti saisit poliisilta apua ja minut laitettaisiin herjasta oikeuteen, eikö niin? Teillä on valtaa, jota osaatte manipuloiden käyttää. Minulla on vain joukko kysymyksiä, jotka pyritään osoittamaan mielisairaan harhoiksi ja rikollisen valheiksi. Eikö se tunnu teistä sadismilta? Toivottavasti osaatte ajatella, että joka tapauksessa kysymykseni ovat oikeutettuja, kunnes saan niihin rehellisen vastauksen.
Olen Sisko Oksanen, työttömäksi jäänyt hortonomi.
Etsin tarinoita elämästäni:
Paikkakuntia olivat muun muassa: Laukaa, Jyväskylä, Oulu, Otava, Haiffa, Kempele, Tikkurila, Turku, Hämeenlinna, Enonkoski.
Esimerkiksi:
– Kuka oli Markku Jaakonsaari, joka piti Hämeenlinnassa autokoulua ja yritti saada Vallin grilli-näyn avulla muistamaan Oulussa yli 30 vuotta sitten tapaamani nuoren miehen?
– Kuka oli tuo nuori mies? Tapasin hänet ravintolassa, jonne menin opettajani Paula Vajannon ja puutarhuri Terttu Hiltusen kanssa. Emme tutustuneet miehen kanssa, sillä yrittäessäni saada tietää hänen taustaansa, hän kielsi kyselemästä. Tulkitsin hänen käytöksensä ehkä väärin? Pakenin kohtausta kauhuissani. Mitä tuon tapahtuman takana oli? Mitä Topille, joksi miestä nykyisin kutsun, tapahtui?
Olen pahoillani niiden ihmisten, yritysten ja yhteisöjen puolesta, jotka veden mukaan tähän kyselyyn nimeltä mainiten, mutta joilla ei ole mitään tekemistä niiden ihmisten kanssa, joita tällä kyselylläni etsin.
Mies, jonka tapasin Oulussa ravintolassa 70-luvun lopulla.
Opettajani Paula Vajanto ja puutarhuri Terttu Hiltunen halusivat minut mukaansa ravintolaan. Paikka oli outo. Istuimme käytävällä, josta en nähnyt ravintolasaliin. Kun kyselin, mikä paikka oli, naiset närkästyivät ja halusivat lähteä pois.
Narikalla käsipuoleeni kävi nuori, vaalea mies sanoen: ”Minä otan tämän.” Hänen kaksi kaveriaan naureskelivat taustalla. Pyristelin irti, jolloin mies hämmentyi. Olin kauhistunut, sillä en ollut mennyt edes minkäälaisiin sokkotreffeihin, vain naisten kanssa hetkeksi ravintolaan.
Näin jälkeenpäin ajatellen, nuori mies oli odottanut saavansa valita meistä kolmesta yhden tai minut oli jo etukäteen delegoitu Topille. Oliko hän ostanut Paulan avulla sutenööriporukan naisen? Vai oliko eräs jyväskyläläinen mies ”myynyt” minut upseeri- toimitaaja- tai metsuritoverilleen, joka etsi impyeitä suurten kuninkaiden tapaan?
Joka tapauksessa tuona iltana Paula ja Terttu kiiruhtivat ulos, joten jäin miehen käsipuoleen. Kutsun häntä Topiksi, koska sitä nimeä pantomiinattiin Hämeenlinnassa asuessani. Matkalla grillille Topi kertoi olevansa Oulussa pelimatkalla oleva palloilija. Kysyttyäni tarkemmin, mikä hän on miehiään, hän käski vaieta. Käskyn jälkeen hän oli hyvin iloinen ja terhakka, kuin voitokkaaseen hyökkäykseen lähtenyt taistelija. Minä olin entistään kauhistuneempi.
Grillillä taaksemme tuli seisomaan hänen ravintolakaverinsa narikalta. Kaveri katseli minua tarkkaavaisena ja arvioivana. Arvioin miehet sutenööreiksi, joista Paula oli aiemmin kertonut. Pakenin Topia koulumme pihalla, jonne annon taksin viedä minut.
Siitä alkoi herjakiusa, jota en aluksi osannut liittää Topiin, mutta nyt liitän.
Syynä on Markku Jaakonsaari, joka näytti minulle ”näyssä” nuoren Topin Vallin grillin nurkalla.
Mikäli opiskelutoverini Kempeleen maatalousoppilaitoksesta lukevat näitä sivuja, pyydän kertomaan tapahtumista, jotka liittyvät herjakiusaan.
Esimerkiksi:
– Olin joulukiireapulaisena oululaisessa P:n kukkakaupassa. Muistaakseni työtunnit oli sijoitettu aamuun, joten ehdin koulutunneille iltapäivällä. Työn olin saanut Paulan tai Tertun avulla.
Heti työn aloitettuani Rouva Kukka häpäisi minut asiakkaan edessä. Olin takahuoneessa tekemässä kukka-asetelmia, kun kaupan ovikello kilahti. Kurkistin kauppaan todeten, että Rouva Kukka ja Apulainen olivat poistuneet kaupasta. Kiiruhdin kauppan puolelle voidakseni ottaa asiakkaan vastaan ja todeta, että myyjät tulevat kohta. Eikä mennyt kuin tovi, kun naiset palasivat. Rouva Kukka huusi: ”Tässä kaupassa ei asiakkaita palvella multaiset käsineet kädessä. Mene takahuoneeseen siitä. Mikä tolvana. Anteeksi, anteeksi” hän alkoi madella asiakkaalleen. Asiakas nauroi makeasti palatessani takahuoneeseen.
Seuraavana päivänä kauppaan tuli ”paikallisradion toimittaja”, joka halusi tehdä minusta haastattelun kiireapulaisena. Kun toimittaja-nainen asetteli mikrofoniaan pöydälle, Rouva Kukka parkaisi vakituisena toimineelle myyjälleen: ”Miksikä ne tuommosen hölmön valitsivat.” Toimittaja nauroi makeasti, mutta Rouvan vakituinen Apulainen jäykistyi, nieleskeli ja näytti olevan itkuun purskahtamaisillaan. Sitten tehtiin haastattelu, jossa toimittaja kyseli nimenomaan kaupan työilmapiiristä. Kompuroin ne läpi kauhistuneena, sillä tapoihini ei ole ollut vaikeissakaan tilanteissa häpäistä ketään..
Iltapäivällä koululuokkaan palatessani toverini huusivat kuorossa: ”Haastattelu meni hyvin” ja nauroivat makeasti päälle. Olin hämmentynyt siitä, että he tiesivät koko haastattelusta, mutta emme keskustelleet asiasta enää myöhemmin.
Olin kaupassa vielä viikon tai pari, mutta minut siirrettiin kukkakaupan sivupisteeseen. Tuirakohan se nimi oli? Siellä kukkakauppaa hoitanut Rouvan Apulainen oli hyvin järkytteneen ja ahdistuneen oloinen koko ajan. Aivan kuin hän olisi ollut koko ajan äärettömän tarkan seurannan alla niin, ettei hän uskaltanut edes puhua.
Näin jälkeenpäin ajatellen voisin hyvin uskoa, että kukkakaupassa oli seurantalaitteet, kuten Venäjällä muinoin. Ja jos sanoi väärän sanan Rouva Kukasta, joutui Siperiaan.
Mikä tuo episoidi oli oikealta nimeltään?
Olinko Topin vanhempien myymälässä töissä? Kostiko äiti ja isä poikansa hukkaan menneen rimpsareissun?
Vai oliko Topi Herra Kukan Puolision upseeritorveri ja aseveli kosti Topin hukkaan menneen yöjuoksun? Vai kostettiinko minulle jonkun kieron hyväksikäytön estämisestä?
Jaakonsaari piti autokoulua Hämeenlinnassa 2000-luvun alussa, jolloin vielä asuin siellä. Asuntoni oli Hallituskadulla samassa talossa kuin autokoulukin.
Kerran palasin kotiin Hallituskatua pitkin. Ravintolan kulmalla huomasin nuoren miehen seisovan Vallin grillin vierellä. Mies nauroi minulle iloisesti.
Tervehdin, luullen häntä talomme uudeksi asukkaaksi.
Miehen kasvot mykistyivät ja hän ikään kuin kysyi: ”Etkö tunne minua”. Pudistin päätäni, sillä en todellakaan tuntenut häntä.
Miehen kasvot muuttuivat järkyttävän vihaisiksi. Leuasta alkaen hänen kasvonsa alkoivat muuttua Jaakonsaaren kasvoiksi. Olin entistä järkyttyneempi. Mies kääntyi ja alkoi juosta autolleen.
Hänen autokoulu-yrittäjä kaverinsa Erkki tarkkaili koko ajan kulkuani kotiin. Sisälle päästyäni Arja-tuttavani soitti töistä ja kysyi kuinka voin. Mitä hän ei koskaan aiemmin, eikä sen jälkeen tehnyt.
Olen nyttemmin vakuuttunut, että minulle haluttiin muistuttaa Oulun Topista, sillä muita nuoria miehiä en osaa mieltää näyn kohteeksi.
Yhteenveto yllä mainituista tapahtumista:
– oletan Jaakonsaaren aiheuttaneen minulle taantuman, jotta muistaisin Oulun Topin. En ole koskaan nähnyt tai kuullut kummempia. En ole mielisairas tai huumeidenkäyttäjä. Jaakonsaari on jatkanut pantomiiniaan liki 10 vuoden ajan. Koko ajan juttuun näyttää liittyneen rahapussivarkaus ja rahasumma, joka alkaa viitosella. Vitosta on pantomiinattu erinäisiä kertoja katusketseissä, mutta vasta tuon näyn jälkeen hoksasin liittää vitosen Topiin.
– oletan, että Topilta varastettiin rahaa viitosella alkava summa. Koska minä en sitä tehnyt, sen on voinut tehdä Kaveri, joka seurasi meitä ravintolasta. Hänen tarkkailunsa saattoi tarkoittaa, että yritti tulkita ilmeestäni, olinko huomannut varkauden. Koska varkaus ei tullut mieleenikään, tulkitsin tilanteen toisin.
– voisiko olla mahdollista, että Topi on kaikki menneet vuodet nappaillut minulta vitosia suoraan työpalkastani tai esimerkiksi Heikki Anttilan avulla? Omaisteni luvalla, sillä kukaan ei halunnut viedä asiaa poliisille, koska juttu olisi paljastunut minulle ja Topille itselleenkin! Onko mahdollista, että saatuaan tietää narutuksesta, Topi on kostanut kaikki vuosikymmenet myös sisareni ja veljeni perheille. Manipuloimalla ja sitten jatkoksi kiristämällä? Ehkä innosti perustamaan turvapalvelu-ryhmän ja antoi ohjeita toteuttaa kiusan käyttöä tutkimuksissa? Ehkä peräti sai tilanteen näyttämään nyt siltä, kuin sisareni olisi minun suurin kiusaajani?
– miten Kaveri olisi siinä tapauksessa yrittänyt peitellä omia jälkiään kaikki nämä vuodet?
– tai onko mahdollista, että Topin vaimo sai tietää miehen yöjuoksuista ja Topille päätettiin asentaa ansa? Mieheltä varastettiin rahapussi, jolloin hotelliyö menisi mönkään. Kuka veti välistä? Joku, joka tiesi, miltä grilliltä Topi tilaisi taksin ja sen, missä Topi piti lompakkoaan.
– mitä tarkoitti monipuolinen kiusa taloyhtiön pesuhuoneessa?
– miten oli järjestetty vesitippa-kidutus? Äänitteillä, joita oli asennettu huoneeni kolmeen eri nurkkaan?
– miten oli järjestetty savulanka-pelottelu? Juttu meni kutakuinkin näin:
– – – – -> Heräsin eräänä yönä kello kolme yöllä porraskäytävän palovaroittimen ujellukseen. En mennyt heti ulos, sillä en tuntenut savun hajua enkä kuullut portaikosta liikettä. Joku oli varoittanut tämän tyyppisestä kiusasta. Kun lopulta kurkistin huoneeni ovesta käytävälle, naapurissa asuva tyttö tuijotti katossa olevaa huutavaa hälytintä, mutta ei ollut huomaavinaan minua.
Katsoessani lattialle, totesin oveni edessä palaneen savulangan. Se muodosti ympyrän oveni eteen niin, että jos olisin syöksynyt ulos, olisin astunut keskelle palavaa lankaa. Palokeskus oli ollut suoraan hälyttimen alla.
Laitoin oven kiinni ja jäin odottelemaan ovisilmän taakse. Ja kuinka ollakaan, vähän ajan kuluttua portaikkoon tulivat kaikki kiusaporukan keskushenkilöt päivittelemään tapausta. En mennyt joukkoon, sillä odotin saavani kuulla seuraavana aamuna mahtavat selitykset palon syistä.
Ja niin kävikin. Syy vieritettiin yläkerrassa asuvan CP-vammaisen Mikko-pojan syyksi.
– oliko tarkoitus päästä nauramaan, kun huudan hädissäni savulangan keskellä vai oliko tarkoitus pelästyttää minut hyppäämään parvekkeen ovesta ulos. Huoneistoni oli kerrostalon neljännessä kerroksessa.
– miten oli järjestetty kuuntelulaite eteiseni seinäkelloon? Pyysin poliisilta apua sen selvittelyyn, mutta poliisi suuttui pyynnöstäni. Miksi? Jos kuuntelun takana oli poliisi, miksi he eivät auttaneet herjan selvittämisessä? Poliisilla on oikeus selvittää rikoksia, mutta heillä on myös velvollisuus auttaa, jos näkevät jonkun jääneen rikollisten tai torjutuksi tulleen sutiporukan kiusaamaksi.
– keitä olivat ne kolme miestä, jotka tekivät valeryöstöä asuntomme vinttikomeroihin? Tämä juttu meni näin:
– – – – -> Kiipesin viidenteen kerrokseen mennäkseni vinttikomeroille tavaroita viemään. Päästyäni viidennen kerroksen tasanteelle Mikko-poika syöksyi huoneestaan oikealta puoleltani käytävään. Huomatessaan minut hän kirosi rajusti ja syöksyi takaisin huoneeseensa, josta oli juuti tulossa ulos hänen kaverinsa. Minut huomattuaan pojat syöksyivät takaisin sisälle. Käännyttyäni ullakko-portaisiin, pojat syöksyivät huoneestaan ulos. Kuin kaksi kiitävää nuolta he ohittivat minut matkalla ullakolle.
Jatkoin kiipeämistä ylöspäin. Portaiden yläpäässä seisoi kolme miestä. Kaksi poliisipukuista ja yksi siviileissä. Kysyin, mitä oli tapahtunut ja voisinko mennä ylös. Toinen poliisipukuisista lueskeli kännykkänsä näyttöä ja muut tiirikoivat lukkoa. Lopulta miehet mutisivat jotain murrosta ja antoivat minulle luvan mennä ylös.
Vintille päästyäni en nähnyt missään murron jälkiä. Vein tavarani komerolleni. Siviilipukuinen tuli perässäni kysymään, oliko minun komerooni murtauduttu. Koska ei ollut, hän vilkuili naapurini E-L V:n komeroon. Rouva V. oli aiemmin kertonut, että hänen komerossaan on jotain hyvin arvokasta. Mutta hänenkin komeronsa oli lukittu ja kaikki ihan siistinä.
Lähtiessäni pois, Mikko-poika seisoi poliisipukuisten vieressä. He olivat aivan hiljaa, paitsi hetkellä, jolloin ohitin heidät. Silloin Mikko sanoi: ”Ne oli semmosia laihoja ja nuoria”.
En jäänyt kyselemään, sillä koko juttu tuntui teatterilta. Kukaan ei puhunut murrosta sen koommin ja sekasotkua komeroille tuli vasta seuraavana päivänä. Oletan jutun olleen murron lavastusyritys ja poliisien olleen valepoliiseja. Kautta tämän herjan Näköisiä on ollut mieletön määrä, joten luotan omaan havaintokykyyni.
– miten nimen omaan Hämeenlinnassa kokemani herja liittyi autokoulua pitäneeseen Jaakonsaaren Erkki-yhtiökumppaniin? Autokauppojen kauttako?
– keitä olivat neljä nuorta miestä valkoisella henkilöautolla? Keräsin sieniä hevostilasta länteen olevalla metsärinteellä. Pojat tulivat luokseni mahtipontisesti kertoillen alueella alkavasta armeijan ampumaharjoituksesta. Kaikkien piti poistua, sillä he aikoivat ampua rinteen alasuuntaan.
Lähtiessäni poistumaan, yksi pojista alkoi saman tien tulituksen takanani. Koska minuun ei osunut, jatkoin matkaani metsikön suojaan. Odottelin tunnin viereisellä rinteellä, mutta mitään harjoituksia ei tullut. Pojat ampuivat silloin tällöin puolen tunnin ajan, mutta lähtivät lopulta pois.
– kuka oli Anna-Mari-Helena P., joka asui vapaaehtoisena Enonkosken luostariyhteisössä kesällä 2009? Oliko hän sama nainen kuin Eva P., joka oli Urban Environment -ympäristökurssilla kanssani Turussa?
– kuka ihan oikeasti oli Helena Vänttinen, luostarin emäntä ja hänen toka puolisonsa? Eka mies oli erinäköinen.
– noitauho?–> noitanäyttely luostarissa sai aikaan paniikin siitä, että pyrin tuhomaan arvokasta näyttely-esineistöä tai peräti koko näyttelyn. Näyttelyn vakuutussumma piti sen takia kuulemma nostaa pilviin!
Tosiasia kuitenkin oli, että se olin juuri minä, joka kunnostin näyttelyn lattialla tippuneet taulut ja asettelin ne uudelleen paikoilleen. Taulut alkoivat tippua jo avajaispäivänä, jonka takia ole odotettavissa, että koko aineisto on viikon aikana lattialla.
Koska kukaan muu ei näyttelyä korjannut, katsoin asialliseksi nostaa taulut sermeille, sillä ne antoivat hyvän kuvan pakanuuden perusteista. Saatuani työn valmiiksi lähetin tytöille viestin. Kerroin myös, että koska he ovat tuoneet noitanäyttelyn vihollisen maaperälle, meillä lienee oikeus osoittaa ihmiselle shamanismin ja Baalinpalvonnan yhteinen lähtökohta. Naureskelin vitsinä laittavani noitamekon päälleni ja raskaat noitakellot kaulaani lähteissäni trimmeroimaan.
Vastaus oli tyrmistyttävä. Jouduin VMH:n puhutteluun, johtaja sanoi joutuvansa maksamaan mielettömät summat vakuutusmaksuja minun uhkailujen vuoksi ja koko professori-kaarti kävi tarkastuskierroksellaan.
Mikä näytös se oli?
Miksi VMH nosti äärettömän kiduttavan kiusan siitä? En usko, että syynä oli noitanäyttelyllä vitsaileva viestini näyttelyn asettajille. He käyttivät ihan samaa huumoria.
Nyt jälkeenpäin ajattelen VMH-puhuttelun kysymys ”miksi haluat tuhota”, nosti esille muistoja muista kiusoista, joissa tuntui olleen sama pyrkimys. Olisiko minun pitänyt äärettömän inhottavan kuulustelutavan takia mennä ja repiä näyttely lattialle? Ei se tullut silloin edes mieleeni.
Mutta onko mahdollista, että luonneanalyysin mukaan minun kuuluisi käyttäytyä juuri noin? Siihenkö perustuvat ne aiemmat ja myöhemmät ärsytykset? Miksi jonkun pitää pystyä osoittamaan, että olen tuhoava, kiero ja arvoton. Mitätön, kuten eräs sananjulistaja yritti vakuuttaa.
Minun mielestäni tuollainen on sairasta käytöstä, ellei se sitten nouse pelosta, että omat valheet ja rikokse nousevat pintaan, ellei minusta pystytä tekemään nurjamielistä.
– keitä olivat muut talkoolaiset, jotka olivat siellä yhtä aikaa minun kanssani? Nimen omaan Raija-niminen nainen, jonka isä oli majuri tai muut sellainen armeijassa, kiinnostaisi minua. Tämäkin vanha mies olisi tarvinnut omaishoitajaa/seuralaista ja Raija väläytteli mahdollisuutta minulle. Näitä vanhoja miehiä on ollut tarjolla sittemmin useita. Pyrkikö Topi ta Kaveri järjestämään minulle hyvänkin toimeentulomuodon?
– koin luostarin talkoolaiskiusan niin raskaana, että katsoin parhaaksi vetäytyä palkattomalle karenssille odottelemaan kiusan selviämistä. Luostarin vakituinen asukas ei ollut kiusan takana, jonka takia pyydän häneltä jo etukäteen anteeksi sitä, että nostan koko luostarin kiusan keskiöön.
– minkä takia nimi Helena toistui joka toisella luostarivieraalla?
– mitä tapahtui Heikki Anttilalle Riihimäen kierrätyskeskuksessa työskentelyn jälkeen? Onko mahdollista, että häntä ei enää ole? Sattui tapaturma?
– ketkä olivat suurimmat velkojat hänen puukauppakonkurssissaan? Mahdollisesti laukaalaisia / enonkoskelaisia maanviljelijöitä? Oliko Anttilalla jonkinlainen yhteys Peltoseen?
– kuka oli Tuomo-Näköinen?
– yrittikö Anttila soluttautua metallinkierrätyshankkeeseen Janakkalassa? Oliko tarkoitus kierrättää myös autoja? Mahdollisesti virolaisen romunkerääjän avustuksella. Anttilalla oli käytössään tämän kännykkä soitellessaan minulle häiriöpuheluitaan?
– Anttila toi minulle Riihmimäen kirjastosta lainaamansa kaksi runokirjaa, mutta ei halunnut viedä niitä takaisin. Palautin ne itse, josta Anttila nosti mielipuolisen riidanaiheen. Oliko hän varastanut ne kirjat ja yritti saada minut pitämään varastettuja kirjoja? Sama saattoi tapahtua Hämeen ympäristökeskuksen kirjaston kirjojen osalta, mutta niitä kirjoja hän ei edes jättänyt minulle. Ymp.keskuksen kirjastosta vain soitetettiin ja kysyttiin, tiedänkö mitään heidän kirjoistaan. Minulle Anttila oli kertonut käyneensä kysymässä ymp.keskuksesta töitä, ei kertonut lainanneensa mitään.
Jos nämä kaksi paikkaa ovat kirjastovarkaus-pantomiinin takana, pyydän, että siitä puhutaan avoimesti. Minulla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä. En ikinä ole varastanut kirjastoista mitään. Ja sen tietää sekin Jumala, jota karismaatikot palvelevat.
– oliko Eero Elo, Janakkalan metalliyrityksen konkurssin yksi osakas, sukua Petri Ojaselle tai Tyllilän viljelypellon Esko-papalle? Miksi Eero-pantomiini oli niin pitkäaikainen? Minulla ei ollut mitään suhdetta tai puhdetta hänen kanssaan. Oliko Petri Ojanen sukua Eerolle ja oliko hän janakkalainen vihreiden edustaja? Heissä on paljon samaa, mutta väittisin, että minun ATK-opettaja -Ojanen oli Näköinen.
– miten kävi huumetutkija Anttoselle, joka hakattiin pahoin Thaimaassa aikana, jolloin itse olin Riihimäen kierrätyskeskuksessa töissä?
– kuka tietää jotain ajasta, jolloin Anttila oli Hangossa Ulfin autoliikkeessä töissä? Kenen veneellä hän taituroi Hangon vesillä? Juontuuko tuolta ajalta yhteys tänne Enonkoskelle?
– kuka tietää jotain Anttilan rahoittamasta ulkomailla olevasta kiinteistöstä
– mitä tapahtui Anttilan lapsille?
– mikä oli Anttilan yhteys riihimäkeläiseen autonkorjausfirmaan, jonka rekisteröimättömällä autolla Anttila käytti minua puolukkametsissä? Matkan varrella hän ajeli kolmelle eri metsäautotielle, mutta vasta kolmannella kerralla sattui outo ”vähältä piti -kolari”. Punainen auto tuli kovaa vauhtia oikealta, kun kaarsimme maantielle metsästä. Odotin rysäystä kylkeeni, mutta sitä ei tullutkaan. Oliko tarkoitus vain kokeilla, miten reagoin täpärissä tilanteissa, kuten eräs tuttavani arvioi. Hän oletti Anttilan testanneen kykyjäni rikollisten käsikassarana. En lähtenyt mukaan.
– Metsätien asukkaat? Miksi näyttäisi olevan temppuilua nimissä ja statuksissa?
– kuka asui Metsätie 9:ssä? Entä asunnoissa Metsätie 18 asunnot 3, 5,6 ja 7?
– onko autolla VCJ ajava nainen sama, joka puhutteli minua koirankasvattajana jo Hämeenlinnassa asuessani? Miksi tällainen temppuilu?
– onko Metsätiellä paljonkin entisiä armeijan upseereja viettämässä eläkepäiviään? Kentis Köpä? VCJ:n puoliso ehkä?
– olen kokenut asumisessa erittäin paljon kiusaa. Katto on vuotanut kolmesta eri kohtaa, vesiputket vuotivat vessan lattialla koko viime syksyn ja nyt on lämmitys laitettu niin pienelleen, etteivät patterit toimi. Lämpötila huoneessa on nyt kuusitoista astetta. Ja nyt viimeiseksi Blobaajassa ollut blogisivuni tyhjennettiin. Eli siis murtauduttiin sivuilleni. Tämän kertoo, että olen hyvin lähellä totuutta ja että ainakin nimet Hynninen, Pesonen ja Anttonen halutaan pitää blogeistani poissa, vaiko? Halutaanko tällä ajaa minua pois, ettei Topin ja Kavereiden herjalynkkaus paljastu? Eli takana siis sittenkin olisi enonkoskelainen. Upseeriko? Vaiko Mikkelistä?
– pelotteluun on liittynyt hyvin vahva murhatuksi tulemisen uhittelu. Ensin oli metsuri-porukka vesureineen ja sitten tuli Rouva ”Hasun” monologi keittiön ikkunan takaa tyyliin: ”… tuommone kurja perkele. Kertalaakilla kirveellä kaola poekki, saatanan perkele…”. Ja nyt ovat sitten tulleet kuvaan kiväärimiehet. Metsästäjiä liikkuu kaikkialla sielläkin, missä ei ole muuta riistaa kuin minä. Koska uhitteli on kautta vuosikymmenen ollut hyvin rakaa, onko mahdollista, että herjan ytimessä on murha, kuoleman tuottamus tai murhan yritys?
Koska en ole saanut poliisilta apua kiusa- ja herjatapahtumien selvittelyssä, joudun turvautumaan arvailuun, päätelmiin ja tulkintoihin. Sen takia tämä kysely internetissä. Olen pahoillani niiden puolesta, jotka tulevat syyttä suotta herjatuiksi minun puoleltani. Katson kuitenkin, että jollain tavoin herjalynkka on saatava päältäni pois. Haluan takaisin ihmisarvoni, mahdollisuuden tehdä työtä kiusaamatta ja pääsen eroon pantomiini-uhittelusta.
– Pantomiini-vihjailu on ollut hyvin näyttävää viimeiset kymmenen vuotta, mutta mikäli olen oikein tulkinnut, sitä oli jo aiemmin. Muun muassa ollessani Lattusen puutarhalla Hämeenlinnassa töissä. Silloin kävi näin:
—-> Kauppaan tuli kaksi naista. He kuikuilivat minua virnuillen ja kuljeskelivat hyllykköjen reunoilla rinnakkain kuin kaksi mustaa marjaa. Lopulta he päättivät valita pienen tulilatvan. Se maksoi viisi markkaa. Vanhempi naisista otti rahapussistaan setelihaitarin, jossa oli kymmenkunta seteliä. Valitsin niistä muistaakseni kympin ja annoin naiselle vaihtorahat. He lähtivät kaupasta naureskellen ja tuijotellen tavalla, joka herätti oksetuksen tunteen. Noin tunnin kuluttua kaupan omistaja tuli sanomaan, että eräs asiakas soittaa ja valittaa minun ottaneen häneltä viidensadan markan setelin, mutta antaneen takaisin vain kympistä. Koska tilanne oli ollut outo jo naisten käydessä, en epäillyt itseäni, vaan naisia itseään. Kun kävi ilmi, etti kassassa ollut viidensadan markan seteliä, pyysin soittamaan poliisit. Jota omistaja ei kuitenkaan tehnyt. Oliko tämä ensimmäisiä pantomiini-vihailuja, joilla Grillarin porukka yritti viestittää Oulussa tapahtuneesta varkauksesta, jonka kohteeksi Grillari joutui iltana, jolloin hän vei minut Kempeleeseen?
Ehkä joku lukijoista pystyy varmistamaan, missä olen osunut oikeaan ja missä mennyt metsään. Koen joutuneeni herja-lynkkauksen kohteeksi, jonka alku on jossain varhaisessa nuoruudessani Laukaassa tai Jyväskylässä.
– mikäli juttu alkoi Jyväskylästä, onko takana viaton jekutus, joka vähitellen muuttui rikokseksi? – onko mahdollista, että HM yritti välittää suuresti kunnioittamalleen upseeritoverille naisen, joka olisi sutiporukan listojen ulkopuolelta?
– ehkä Paulaa käytettiinkin hyväksi siten, että hänelle annettiin tehtäväksi toimittaa minut ravintolaan?
– entä voisiko siinä tapauksessa olla mahdollista, että joku taho päätti käyttää tilannetta hyväksi lopettaakseen upseerin syrjähypyt? Ehkäpä oma vaimo?
Tämä skenaario antaisi mahdollisuuden kuvitella, että vaimon saatua tietää Topin syrjähypystä, hän järjesti varkauden varoitukseksi. Jutun olisi pitänyt päättyä hotellin ovelle, jossa varkaus olisi paljastunut, jos olisin antanut Topin viedä minut hotellille. Mutta minä pyysin taksin koululle ja juoksin koulun pihassa sisälle asuntolaan ja Topi jäi taksiin, jolla palasi Ouluun.
– koska jo nuorena koin vedätyksiä tilanteisiin, joissa olisin voinut joutua kiristyksen kohteeksi (mm. hevosen karkaaminen koululla ja vihjailu, että siinä meni miljoona-omaisuus, koska karanneesta hevosesta ei tule ravuria), joku on tainnut olettaa minun olleen pikku öllerö, jota voisi vedättää kiristystilanteisiin. Johtuuko tämä valheesta, että olisin ollut skitsofreenikko, kleptomaani ja muuta häpeällisen nurjaa?
– Oulun Topi-juttu näyttää nyt siltä, että myös Topia on voitu naruttaa luulemaan minun toimineen maksettuna huorana. Se, joka tiesi, mistä grilliltä mies tilaisi taksin, on siten melko varmasti vedätyksen takana. Oliko siis Topikin narrattu tuohon ravintola-iltaan, jotta häneltä voitaisiin varastaa jotain? Tämä selittäisi, miksi poliisia ei pyydetty tutkimaan tapausta, vaan sitä ehkä on kaikki nämä vuosikymmenet selvittänyt Topin maksama Kodintuhoporukka ja Kaverin junailema Piiloporukka. Lopulta mukaan lienee tullut myös ihan oikea poliisi.
– Oulun tapahtuman jälkeen jouduin hyvin pahoihin herjaustilanteisiin Haiffassa Ebenezerkodissa. Oliko siellä perässäni Topin uskonystävät, jotka junailivat päälleni elämän kestävän herjaprofetian? Kempeleen maatalousoppilaitoksen kiusa kohdistui pääasiassa ammattitaitooni, joka silloin olikin vielä heikko. Luulen, että suurimmalla osalla se on samanlaista työhistorian alussa. Lähestulkoon kaikista työpaikoistani jouduin kiusaantuneena lähtemään pois, mutta katson sen johtuneen ulkopuolisen Kodintuhoporukan ansiosta.
– työhistoriani on hyvin rikkinäinen, mutta en enää laita sitä sopeutumattomuuteni tiliin. Aiemmin kyllä tein niin itsekin. Nyttemmin näen tilanteissa olleen niin paljon kiusaa, mitätöintiä ja alaspainamista, ettei varmaan kukaan muukaan olisi sellaiseen suostunut.
Erityisesti minua kiinnostaa Turussa ollut Urban Environment-kurssi ja siellä tapahtunut kiusanteko. Kursseilla oli nuori mies, jonka myöhemmin näin Jaakonsaaren kaverina Hämeenlinnassa. Oliko Urban-kurissi jonkinlainen käännekohta herjassa, jolloin se muuttui lähestulkoon lynkkaukseksi? Urban-kursseilla ollut Eva P. puolestaan oli kuin luostarissa asunut Anna-Mari-Helena P.. Olivatko he sama henkilö? Miksi muuten tuo Helena nimi oli lähes joka toisella, joka kävi tai asui luostariyhteisössä kesällä -09?
– näen ihan selviä yhteyksiä eräiden henkilöiden välillä, mutta en osaa selittää niitä. Esimerkiksi, mikä yhteys mahtaa olla henkilöiden Isaksson-Närhi-Ahonen-Uosukainen välillä?
– oletan, että Grillarin selvittelyporukka koostuu paljolti entisistä armeijan upseereista, jotka kuuluvat autokomppaniaan, lennostoon ja mahdollisesti joukossa on mies, joka on toiminut sähkömiehenä ja asentajana tai ATK:n parissa (hänkö minun blogisivujani tuhoaa?). Tämä siksi, että kiusan keskiössä ovat olleet armeija, luterilainenpappi ja toimittaja-työskentely. Onko mahdollista, että he ovat muodastaneet vapaaehtoisen ”Kodintuhojoukon”, joka on käyttänyt sosiaalitoimesta omaksuttua tapaa seurata salaseurantalaitteilla epäiltyjä? Kokemani kiusaan on liittynyt äänitteidän käyttö Hämeenlinnassa ja täällä Enonkoskella. Hämeenlinnassa vesitippa tippui kahdesta eri nurkasta ja lopulta keskellä yötä pääni yläpuolella, taulun takaa. Täällä Enonkoskella olen seuraillut naapureissani kuuluvia äänitteitä, Sulolla ja Köpällä rouva Hasulla. Oliko yksi niistä siinä pikku kolossa, joka oli porattu pakastearkkuni pohjaan?
Kodintuhojoukoksi ristin porukan nimen omaan pakastearkkuuni poratun reiän takia. Ja onhan minulta kadonnut mustat nahkaiset Nike-tossutkin! Onko ne varastettu koiria varten? Olen yrittänyt välittää pantomiinimiehille sanaa, että ottaisin Niket mielelläni takaisin ja antaisin rikkinäiset tilalle, mutta kukaan ei ole kommentoinut pyyntöäni.
Kodintuhojoukon nimen he ansaitsevat senkin takia, että kaikki harrastukseni on yritetty osoittaa rikollisen toiminnan ilmenemismuodoksi. En edes sienestää voinut, kuulematta kohta naureskelua, että etsin varmaan huumesieniä. En koskaan ole käyttänyt tai välittänyt huumeita tai muuta päihdettä, joten jos joku tällaisesta väitteestä tietää jotain, pyydän ilmoittamaan siitä minullekin.
Näköiset?
Koska yksi hyvin näyttävä pantomiini-muoto on ollut Näköisten käyttäminen, oletan minullakin olevan Näköinen. Kuten suurimmalla osalla tuttavianikin. Jos joku tietää, mitä tämä Minun Näköinen hommailee selkäni takana, minäkin haluaisin sen tietää.
Liittyykö Näköisten käyttä siihen, että porukassa on kaksoset tai kaksosia ja heidän avullaan on saatu paljon pahaa aikaan?
Enonkoskella 1.12.2010
Katsellessani elämääni taaksepäin, näyttää kuin se olisi näyttämö, jolla emävaheet ohjailivat kulkuani niin, etten oppinut tunemaan edes itseäni. Vasta nyt, kun olen oppinut irrottamaan itseni Topi-herjasta, alan pitää elämästä. Voinko ajatella, että syy epäonnistumisiini oli suurelta osin emävalheiden petosta?
Mikäli tämä juttu saapuu sinun silmiisi Topi, pyydän miettimään, miltä väärät vihjeet ja syytteet tuntuvat, sillä niitä tässäkin jutussa varmaan on? En väitä tietäväni vieläkään tottuuta. Miltä tuntuisi Topi, jos levittäisin huhua, että olet maanpetturi, myynyt perintöosasi voidaksesi nauttia koston ihanuudesta. Että olet pyrkinyt valheiden avulla saamaan armeijalle lisää määrärahoja, jotta oma rahapussisi paisuisi vielä silloinkin kun olet jo haudan takana? Sillai dekkarijuonten tapaan. Ja miltä Topi tuntuisi, jos syyttäisin sinua manipulaatiosta, jolla olet rakentanut vihaketjua ympärilleni. Ketjua, jonka renkaat muodostuvat vihaisista, pettyneistä, katkerista ihmisistä, jotka luulevat minun olevan heidän vaikeuksiensa syy. Miehiä, jotka olen torjunut, koska sinä tiesit, että tavalla, jolla he lähestyvät, aihettavat minussa torjunnan. Miltä tuntuisi syyte, että harrastat manipulaatiota, joka on ajanut ihmiset murhiin ja itsemurhiin, josta sinua ei koskaan voida syyttää. Sinun osuutesi tapahtui pimeän peitossa.
Sinä louonnollisesti saisit poliisilta apua ja minut laitettaisiin herjasta oikeuteen, eikö niin? Teillä on valtaa, jota osaatte manipuloiden käyttää. Minulla on vain joukko kysymyksiä, jotka pyritään osoittamaan mielisairaan harhoiksi ja rikollisen valheiksi. Eikö se tunnu teistä sadismilta? Toivottavasti osaatte ajatella, että joka tapauksessa kysymykseni ovat oikeutettuja, kunnes saan niihin rehellisen vastauksen.
Olen Sisko Oksanen, työttömäksi jäänyt hortonomi.
Etsin tarinoita elämästäni:
Paikkakuntia olivat muun muassa: Laukaa, Jyväskylä, Oulu, Otava, Haiffa, Kempele, Tikkurila, Turku, Hämeenlinna, Enonkoski.
Esimerkiksi:
– Kuka oli Markku Jaakonsaari, joka piti Hämeenlinnassa autokoulua ja yritti saada Vallin grilli-näyn avulla muistamaan Oulussa yli 30 vuotta sitten tapaamani nuoren miehen?
– Kuka oli tuo nuori mies? Tapasin hänet ravintolassa, jonne menin opettajani Paula Vajannon ja puutarhuri Terttu Hiltusen kanssa. Emme tutustuneet miehen kanssa, sillä yrittäessäni saada tietää hänen taustaansa, hän kielsi kyselemästä. Tulkitsin hänen käytöksensä ehkä väärin? Pakenin kohtausta kauhuissani. Mitä tuon tapahtuman takana oli? Mitä Topille, joksi miestä nykyisin kutsun, tapahtui?
Olen pahoillani niiden ihmisten, yritysten ja yhteisöjen puolesta, jotka veden mukaan tähän kyselyyn nimeltä mainiten, mutta joilla ei ole mitään tekemistä niiden ihmisten kanssa, joita tällä kyselylläni etsin.
Mies, jonka tapasin Oulussa ravintolassa 70-luvun lopulla.
Opettajani Paula Vajanto ja puutarhuri Terttu Hiltunen halusivat minut mukaansa ravintolaan. Paikka oli outo. Istuimme käytävällä, josta en nähnyt ravintolasaliin. Kun kyselin, mikä paikka oli, naiset närkästyivät ja halusivat lähteä pois.
Narikalla käsipuoleeni kävi nuori, vaalea mies sanoen: ”Minä otan tämän.” Hänen kaksi kaveriaan naureskelivat taustalla. Pyristelin irti, jolloin mies hämmentyi. Olin kauhistunut, sillä en ollut mennyt edes minkäälaisiin sokkotreffeihin, vain naisten kanssa hetkeksi ravintolaan.
Näin jälkeenpäin ajatellen, nuori mies oli odottanut saavansa valita meistä kolmesta yhden tai minut oli jo etukäteen delegoitu Topille. Oliko hän ostanut Paulan avulla sutenööriporukan naisen? Vai oliko eräs jyväskyläläinen mies ”myynyt” minut upseeri- toimitaaja- tai metsuritoverilleen, joka etsi impyeitä suurten kuninkaiden tapaan?
Joka tapauksessa tuona iltana Paula ja Terttu kiiruhtivat ulos, joten jäin miehen käsipuoleen. Kutsun häntä Topiksi, koska sitä nimeä pantomiinattiin Hämeenlinnassa asuessani. Matkalla grillille Topi kertoi olevansa Oulussa pelimatkalla oleva palloilija. Kysyttyäni tarkemmin, mikä hän on miehiään, hän käski vaieta. Käskyn jälkeen hän oli hyvin iloinen ja terhakka, kuin voitokkaaseen hyökkäykseen lähtenyt taistelija. Minä olin entistään kauhistuneempi.
Grillillä taaksemme tuli seisomaan hänen ravintolakaverinsa narikalta. Kaveri katseli minua tarkkaavaisena ja arvioivana. Arvioin miehet sutenööreiksi, joista Paula oli aiemmin kertonut. Pakenin Topia koulumme pihalla, jonne annon taksin viedä minut.
Siitä alkoi herjakiusa, jota en aluksi osannut liittää Topiin, mutta nyt liitän.
Syynä on Markku Jaakonsaari, joka näytti minulle ”näyssä” nuoren Topin Vallin grillin nurkalla.
Mikäli opiskelutoverini Kempeleen maatalousoppilaitoksesta lukevat näitä sivuja, pyydän kertomaan tapahtumista, jotka liittyvät herjakiusaan.
Esimerkiksi:
– Olin joulukiireapulaisena oululaisessa P:n kukkakaupassa. Muistaakseni työtunnit oli sijoitettu aamuun, joten ehdin koulutunneille iltapäivällä. Työn olin saanut Paulan tai Tertun avulla.
Heti työn aloitettuani Rouva Kukka häpäisi minut asiakkaan edessä. Olin takahuoneessa tekemässä kukka-asetelmia, kun kaupan ovikello kilahti. Kurkistin kauppaan todeten, että Rouva Kukka ja Apulainen olivat poistuneet kaupasta. Kiiruhdin kauppan puolelle voidakseni ottaa asiakkaan vastaan ja todeta, että myyjät tulevat kohta. Eikä mennyt kuin tovi, kun naiset palasivat. Rouva Kukka huusi: ”Tässä kaupassa ei asiakkaita palvella multaiset käsineet kädessä. Mene takahuoneeseen siitä. Mikä tolvana. Anteeksi, anteeksi” hän alkoi madella asiakkaalleen. Asiakas nauroi makeasti palatessani takahuoneeseen.
Seuraavana päivänä kauppaan tuli ”paikallisradion toimittaja”, joka halusi tehdä minusta haastattelun kiireapulaisena. Kun toimittaja-nainen asetteli mikrofoniaan pöydälle, Rouva Kukka parkaisi vakituisena toimineelle myyjälleen: ”Miksikä ne tuommosen hölmön valitsivat.” Toimittaja nauroi makeasti, mutta Rouvan vakituinen Apulainen jäykistyi, nieleskeli ja näytti olevan itkuun purskahtamaisillaan. Sitten tehtiin haastattelu, jossa toimittaja kyseli nimenomaan kaupan työilmapiiristä. Kompuroin ne läpi kauhistuneena, sillä tapoihini ei ole ollut vaikeissakaan tilanteissa häpäistä ketään..
Iltapäivällä koululuokkaan palatessani toverini huusivat kuorossa: ”Haastattelu meni hyvin” ja nauroivat makeasti päälle. Olin hämmentynyt siitä, että he tiesivät koko haastattelusta, mutta emme keskustelleet asiasta enää myöhemmin.
Olin kaupassa vielä viikon tai pari, mutta minut siirrettiin kukkakaupan sivupisteeseen. Tuirakohan se nimi oli? Siellä kukkakauppaa hoitanut Rouvan Apulainen oli hyvin järkytteneen ja ahdistuneen oloinen koko ajan. Aivan kuin hän olisi ollut koko ajan äärettömän tarkan seurannan alla niin, ettei hän uskaltanut edes puhua.
Näin jälkeenpäin ajatellen voisin hyvin uskoa, että kukkakaupassa oli seurantalaitteet, kuten Venäjällä muinoin. Ja jos sanoi väärän sanan Rouva Kukasta, joutui Siperiaan.
Mikä tuo episoidi oli oikealta nimeltään?
Olinko Topin vanhempien myymälässä töissä? Kostiko äiti ja isä poikansa hukkaan menneen rimpsareissun?
Vai oliko Topi Herra Kukan Puolision upseeritorveri ja aseveli kosti Topin hukkaan menneen yöjuoksun? Vai kostettiinko minulle jonkun kieron hyväksikäytön estämisestä?
Jaakonsaari piti autokoulua Hämeenlinnassa 2000-luvun alussa, jolloin vielä asuin siellä. Asuntoni oli Hallituskadulla samassa talossa kuin autokoulukin.
Kerran palasin kotiin Hallituskatua pitkin. Ravintolan kulmalla huomasin nuoren miehen seisovan Vallin grillin vierellä. Mies nauroi minulle iloisesti.
Tervehdin, luullen häntä talomme uudeksi asukkaaksi.
Miehen kasvot mykistyivät ja hän ikään kuin kysyi: ”Etkö tunne minua”. Pudistin päätäni, sillä en todellakaan tuntenut häntä.
Miehen kasvot muuttuivat järkyttävän vihaisiksi. Leuasta alkaen hänen kasvonsa alkoivat muuttua Jaakonsaaren kasvoiksi. Olin entistä järkyttyneempi. Mies kääntyi ja alkoi juosta autolleen.
Hänen autokoulu-yrittäjä kaverinsa Erkki tarkkaili koko ajan kulkuani kotiin. Sisälle päästyäni Arja-tuttavani soitti töistä ja kysyi kuinka voin. Mitä hän ei koskaan aiemmin, eikä sen jälkeen tehnyt.
Olen nyttemmin vakuuttunut, että minulle haluttiin muistuttaa Oulun Topista, sillä muita nuoria miehiä en osaa mieltää näyn kohteeksi.
Yhteenveto yllä mainituista tapahtumista:
– oletan Jaakonsaaren aiheuttaneen minulle taantuman, jotta muistaisin Oulun Topin. En ole koskaan nähnyt tai kuullut kummempia. En ole mielisairas tai huumeidenkäyttäjä. Jaakonsaari on jatkanut pantomiiniaan liki 10 vuoden ajan. Koko ajan juttuun näyttää liittyneen rahapussivarkaus ja rahasumma, joka alkaa viitosella. Vitosta on pantomiinattu erinäisiä kertoja katusketseissä, mutta vasta tuon näyn jälkeen hoksasin liittää vitosen Topiin.
– oletan, että Topilta varastettiin rahaa viitosella alkava summa. Koska minä en sitä tehnyt, sen on voinut tehdä Kaveri, joka seurasi meitä ravintolasta. Hänen tarkkailunsa saattoi tarkoittaa, että yritti tulkita ilmeestäni, olinko huomannut varkauden. Koska varkaus ei tullut mieleenikään, tulkitsin tilanteen toisin.
– voisiko olla mahdollista, että Topi on kaikki menneet vuodet nappaillut minulta vitosia suoraan työpalkastani tai esimerkiksi Heikki Anttilan avulla? Omaisteni luvalla, sillä kukaan ei halunnut viedä asiaa poliisille, koska juttu olisi paljastunut minulle ja Topille itselleenkin! Onko mahdollista, että saatuaan tietää narutuksesta, Topi on kostanut kaikki vuosikymmenet myös sisareni ja veljeni perheille. Manipuloimalla ja sitten jatkoksi kiristämällä? Ehkä innosti perustamaan turvapalvelu-ryhmän ja antoi ohjeita toteuttaa kiusan käyttöä tutkimuksissa? Ehkä peräti sai tilanteen näyttämään nyt siltä, kuin sisareni olisi minun suurin kiusaajani?
– miten Kaveri olisi siinä tapauksessa yrittänyt peitellä omia jälkiään kaikki nämä vuodet?
– tai onko mahdollista, että Topin vaimo sai tietää miehen yöjuoksuista ja Topille päätettiin asentaa ansa? Mieheltä varastettiin rahapussi, jolloin hotelliyö menisi mönkään. Kuka veti välistä? Joku, joka tiesi, miltä grilliltä Topi tilaisi taksin ja sen, missä Topi piti lompakkoaan.
– mitä tarkoitti monipuolinen kiusa taloyhtiön pesuhuoneessa?
– miten oli järjestetty vesitippa-kidutus? Äänitteillä, joita oli asennettu huoneeni kolmeen eri nurkkaan?
– miten oli järjestetty savulanka-pelottelu? Juttu meni kutakuinkin näin:
– – – – -> Heräsin eräänä yönä kello kolme yöllä porraskäytävän palovaroittimen ujellukseen. En mennyt heti ulos, sillä en tuntenut savun hajua enkä kuullut portaikosta liikettä. Joku oli varoittanut tämän tyyppisestä kiusasta. Kun lopulta kurkistin huoneeni ovesta käytävälle, naapurissa asuva tyttö tuijotti katossa olevaa huutavaa hälytintä, mutta ei ollut huomaavinaan minua.
Katsoessani lattialle, totesin oveni edessä palaneen savulangan. Se muodosti ympyrän oveni eteen niin, että jos olisin syöksynyt ulos, olisin astunut keskelle palavaa lankaa. Palokeskus oli ollut suoraan hälyttimen alla.
Laitoin oven kiinni ja jäin odottelemaan ovisilmän taakse. Ja kuinka ollakaan, vähän ajan kuluttua portaikkoon tulivat kaikki kiusaporukan keskushenkilöt päivittelemään tapausta. En mennyt joukkoon, sillä odotin saavani kuulla seuraavana aamuna mahtavat selitykset palon syistä.
Ja niin kävikin. Syy vieritettiin yläkerrassa asuvan CP-vammaisen Mikko-pojan syyksi.
– oliko tarkoitus päästä nauramaan, kun huudan hädissäni savulangan keskellä vai oliko tarkoitus pelästyttää minut hyppäämään parvekkeen ovesta ulos. Huoneistoni oli kerrostalon neljännessä kerroksessa.
– miten oli järjestetty kuuntelulaite eteiseni seinäkelloon? Pyysin poliisilta apua sen selvittelyyn, mutta poliisi suuttui pyynnöstäni. Miksi? Jos kuuntelun takana oli poliisi, miksi he eivät auttaneet herjan selvittämisessä? Poliisilla on oikeus selvittää rikoksia, mutta heillä on myös velvollisuus auttaa, jos näkevät jonkun jääneen rikollisten tai torjutuksi tulleen sutiporukan kiusaamaksi.
– keitä olivat ne kolme miestä, jotka tekivät valeryöstöä asuntomme vinttikomeroihin? Tämä juttu meni näin:
– – – – -> Kiipesin viidenteen kerrokseen mennäkseni vinttikomeroille tavaroita viemään. Päästyäni viidennen kerroksen tasanteelle Mikko-poika syöksyi huoneestaan oikealta puoleltani käytävään. Huomatessaan minut hän kirosi rajusti ja syöksyi takaisin huoneeseensa, josta oli juuti tulossa ulos hänen kaverinsa. Minut huomattuaan pojat syöksyivät takaisin sisälle. Käännyttyäni ullakko-portaisiin, pojat syöksyivät huoneestaan ulos. Kuin kaksi kiitävää nuolta he ohittivat minut matkalla ullakolle.
Jatkoin kiipeämistä ylöspäin. Portaiden yläpäässä seisoi kolme miestä. Kaksi poliisipukuista ja yksi siviileissä. Kysyin, mitä oli tapahtunut ja voisinko mennä ylös. Toinen poliisipukuisista lueskeli kännykkänsä näyttöä ja muut tiirikoivat lukkoa. Lopulta miehet mutisivat jotain murrosta ja antoivat minulle luvan mennä ylös.
Vintille päästyäni en nähnyt missään murron jälkiä. Vein tavarani komerolleni. Siviilipukuinen tuli perässäni kysymään, oliko minun komerooni murtauduttu. Koska ei ollut, hän vilkuili naapurini E-L V:n komeroon. Rouva V. oli aiemmin kertonut, että hänen komerossaan on jotain hyvin arvokasta. Mutta hänenkin komeronsa oli lukittu ja kaikki ihan siistinä.
Lähtiessäni pois, Mikko-poika seisoi poliisipukuisten vieressä. He olivat aivan hiljaa, paitsi hetkellä, jolloin ohitin heidät. Silloin Mikko sanoi: ”Ne oli semmosia laihoja ja nuoria”.
En jäänyt kyselemään, sillä koko juttu tuntui teatterilta. Kukaan ei puhunut murrosta sen koommin ja sekasotkua komeroille tuli vasta seuraavana päivänä. Oletan jutun olleen murron lavastusyritys ja poliisien olleen valepoliiseja. Kautta tämän herjan Näköisiä on ollut mieletön määrä, joten luotan omaan havaintokykyyni.
– miten nimen omaan Hämeenlinnassa kokemani herja liittyi autokoulua pitäneeseen Jaakonsaaren Erkki-yhtiökumppaniin? Autokauppojen kauttako?
– keitä olivat neljä nuorta miestä valkoisella henkilöautolla? Keräsin sieniä hevostilasta länteen olevalla metsärinteellä. Pojat tulivat luokseni mahtipontisesti kertoillen alueella alkavasta armeijan ampumaharjoituksesta. Kaikkien piti poistua, sillä he aikoivat ampua rinteen alasuuntaan.
Lähtiessäni poistumaan, yksi pojista alkoi saman tien tulituksen takanani. Koska minuun ei osunut, jatkoin matkaani metsikön suojaan. Odottelin tunnin viereisellä rinteellä, mutta mitään harjoituksia ei tullut. Pojat ampuivat silloin tällöin puolen tunnin ajan, mutta lähtivät lopulta pois.
– kuka oli Anna-Mari-Helena P., joka asui vapaaehtoisena Enonkosken luostariyhteisössä kesällä 2009? Oliko hän sama nainen kuin Eva P., joka oli Urban Environment -ympäristökurssilla kanssani Turussa?
– kuka ihan oikeasti oli Helena Vänttinen, luostarin emäntä ja hänen toka puolisonsa? Eka mies oli erinäköinen.
– noitauho?–> noitanäyttely luostarissa sai aikaan paniikin siitä, että pyrin tuhomaan arvokasta näyttely-esineistöä tai peräti koko näyttelyn. Näyttelyn vakuutussumma piti sen takia kuulemma nostaa pilviin!
Tosiasia kuitenkin oli, että se olin juuri minä, joka kunnostin näyttelyn lattialla tippuneet taulut ja asettelin ne uudelleen paikoilleen. Taulut alkoivat tippua jo avajaispäivänä, jonka takia ole odotettavissa, että koko aineisto on viikon aikana lattialla.
Koska kukaan muu ei näyttelyä korjannut, katsoin asialliseksi nostaa taulut sermeille, sillä ne antoivat hyvän kuvan pakanuuden perusteista. Saatuani työn valmiiksi lähetin tytöille viestin. Kerroin myös, että koska he ovat tuoneet noitanäyttelyn vihollisen maaperälle, meillä lienee oikeus osoittaa ihmiselle shamanismin ja Baalinpalvonnan yhteinen lähtökohta. Naureskelin vitsinä laittavani noitamekon päälleni ja raskaat noitakellot kaulaani lähteissäni trimmeroimaan.
Vastaus oli tyrmistyttävä. Jouduin VMH:n puhutteluun, johtaja sanoi joutuvansa maksamaan mielettömät summat vakuutusmaksuja minun uhkailujen vuoksi ja koko professori-kaarti kävi tarkastuskierroksellaan.
Mikä näytös se oli?
Miksi VMH nosti äärettömän kiduttavan kiusan siitä? En usko, että syynä oli noitanäyttelyllä vitsaileva viestini näyttelyn asettajille. He käyttivät ihan samaa huumoria.
Nyt jälkeenpäin ajattelen VMH-puhuttelun kysymys ”miksi haluat tuhota”, nosti esille muistoja muista kiusoista, joissa tuntui olleen sama pyrkimys. Olisiko minun pitänyt äärettömän inhottavan kuulustelutavan takia mennä ja repiä näyttely lattialle? Ei se tullut silloin edes mieleeni.
Mutta onko mahdollista, että luonneanalyysin mukaan minun kuuluisi käyttäytyä juuri noin? Siihenkö perustuvat ne aiemmat ja myöhemmät ärsytykset? Miksi jonkun pitää pystyä osoittamaan, että olen tuhoava, kiero ja arvoton. Mitätön, kuten eräs sananjulistaja yritti vakuuttaa.
Minun mielestäni tuollainen on sairasta käytöstä, ellei se sitten nouse pelosta, että omat valheet ja rikokse nousevat pintaan, ellei minusta pystytä tekemään nurjamielistä.
– keitä olivat muut talkoolaiset, jotka olivat siellä yhtä aikaa minun kanssani? Nimen omaan Raija-niminen nainen, jonka isä oli majuri tai muut sellainen armeijassa, kiinnostaisi minua. Tämäkin vanha mies olisi tarvinnut omaishoitajaa/seuralaista ja Raija väläytteli mahdollisuutta minulle. Näitä vanhoja miehiä on ollut tarjolla sittemmin useita. Pyrkikö Topi ta Kaveri järjestämään minulle hyvänkin toimeentulomuodon?
– koin luostarin talkoolaiskiusan niin raskaana, että katsoin parhaaksi vetäytyä palkattomalle karenssille odottelemaan kiusan selviämistä. Luostarin vakituinen asukas ei ollut kiusan takana, jonka takia pyydän häneltä jo etukäteen anteeksi sitä, että nostan koko luostarin kiusan keskiöön.
– minkä takia nimi Helena toistui joka toisella luostarivieraalla?
– mitä tapahtui Heikki Anttilalle Riihimäen kierrätyskeskuksessa työskentelyn jälkeen? Onko mahdollista, että häntä ei enää ole? Sattui tapaturma?
– ketkä olivat suurimmat velkojat hänen puukauppakonkurssissaan? Mahdollisesti laukaalaisia / enonkoskelaisia maanviljelijöitä? Oliko Anttilalla jonkinlainen yhteys Peltoseen?
– kuka oli Tuomo-Näköinen?
– yrittikö Anttila soluttautua metallinkierrätyshankkeeseen Janakkalassa? Oliko tarkoitus kierrättää myös autoja? Mahdollisesti virolaisen romunkerääjän avustuksella. Anttilalla oli käytössään tämän kännykkä soitellessaan minulle häiriöpuheluitaan?
– Anttila toi minulle Riihmimäen kirjastosta lainaamansa kaksi runokirjaa, mutta ei halunnut viedä niitä takaisin. Palautin ne itse, josta Anttila nosti mielipuolisen riidanaiheen. Oliko hän varastanut ne kirjat ja yritti saada minut pitämään varastettuja kirjoja? Sama saattoi tapahtua Hämeen ympäristökeskuksen kirjaston kirjojen osalta, mutta niitä kirjoja hän ei edes jättänyt minulle. Ymp.keskuksen kirjastosta vain soitetettiin ja kysyttiin, tiedänkö mitään heidän kirjoistaan. Minulle Anttila oli kertonut käyneensä kysymässä ymp.keskuksesta töitä, ei kertonut lainanneensa mitään.
Jos nämä kaksi paikkaa ovat kirjastovarkaus-pantomiinin takana, pyydän, että siitä puhutaan avoimesti. Minulla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä. En ikinä ole varastanut kirjastoista mitään. Ja sen tietää sekin Jumala, jota karismaatikot palvelevat.
– oliko Eero Elo, Janakkalan metalliyrityksen konkurssin yksi osakas, sukua Petri Ojaselle tai Tyllilän viljelypellon Esko-papalle? Miksi Eero-pantomiini oli niin pitkäaikainen? Minulla ei ollut mitään suhdetta tai puhdetta hänen kanssaan. Oliko Petri Ojanen sukua Eerolle ja oliko hän janakkalainen vihreiden edustaja? Heissä on paljon samaa, mutta väittisin, että minun ATK-opettaja -Ojanen oli Näköinen.
– miten kävi huumetutkija Anttoselle, joka hakattiin pahoin Thaimaassa aikana, jolloin itse olin Riihimäen kierrätyskeskuksessa töissä?
– kuka tietää jotain ajasta, jolloin Anttila oli Hangossa Ulfin autoliikkeessä töissä? Kenen veneellä hän taituroi Hangon vesillä? Juontuuko tuolta ajalta yhteys tänne Enonkoskelle?
– kuka tietää jotain Anttilan rahoittamasta ulkomailla olevasta kiinteistöstä
– mitä tapahtui Anttilan lapsille?
– mikä oli Anttilan yhteys riihimäkeläiseen autonkorjausfirmaan, jonka rekisteröimättömällä autolla Anttila käytti minua puolukkametsissä? Matkan varrella hän ajeli kolmelle eri metsäautotielle, mutta vasta kolmannella kerralla sattui outo ”vähältä piti -kolari”. Punainen auto tuli kovaa vauhtia oikealta, kun kaarsimme maantielle metsästä. Odotin rysäystä kylkeeni, mutta sitä ei tullutkaan. Oliko tarkoitus vain kokeilla, miten reagoin täpärissä tilanteissa, kuten eräs tuttavani arvioi. Hän oletti Anttilan testanneen kykyjäni rikollisten käsikassarana. En lähtenyt mukaan.
– Metsätien asukkaat? Miksi näyttäisi olevan temppuilua nimissä ja statuksissa?
– kuka asui Metsätie 9:ssä? Entä asunnoissa Metsätie 18 asunnot 3, 5,6 ja 7?
– onko autolla VCJ ajava nainen sama, joka puhutteli minua koirankasvattajana jo Hämeenlinnassa asuessani? Miksi tällainen temppuilu?
– onko Metsätiellä paljonkin entisiä armeijan upseereja viettämässä eläkepäiviään? Kentis Köpä? VCJ:n puoliso ehkä?
– olen kokenut asumisessa erittäin paljon kiusaa. Katto on vuotanut kolmesta eri kohtaa, vesiputket vuotivat vessan lattialla koko viime syksyn ja nyt on lämmitys laitettu niin pienelleen, etteivät patterit toimi. Lämpötila huoneessa on nyt kuusitoista astetta. Ja nyt viimeiseksi Blobaajassa ollut blogisivuni tyhjennettiin. Eli siis murtauduttiin sivuilleni. Tämän kertoo, että olen hyvin lähellä totuutta ja että ainakin nimet Hynninen, Pesonen ja Anttonen halutaan pitää blogeistani poissa, vaiko? Halutaanko tällä ajaa minua pois, ettei Topin ja Kavereiden herjalynkkaus paljastu? Eli takana siis sittenkin olisi enonkoskelainen. Upseeriko? Vaiko Mikkelistä?
– pelotteluun on liittynyt hyvin vahva murhatuksi tulemisen uhittelu. Ensin oli metsuri-porukka vesureineen ja sitten tuli Rouva ”Hasun” monologi keittiön ikkunan takaa tyyliin: ”… tuommone kurja perkele. Kertalaakilla kirveellä kaola poekki, saatanan perkele…”. Ja nyt ovat sitten tulleet kuvaan kiväärimiehet. Metsästäjiä liikkuu kaikkialla sielläkin, missä ei ole muuta riistaa kuin minä. Koska uhitteli on kautta vuosikymmenen ollut hyvin rakaa, onko mahdollista, että herjan ytimessä on murha, kuoleman tuottamus tai murhan yritys?
Koska en ole saanut poliisilta apua kiusa- ja herjatapahtumien selvittelyssä, joudun turvautumaan arvailuun, päätelmiin ja tulkintoihin. Sen takia tämä kysely internetissä. Olen pahoillani niiden puolesta, jotka tulevat syyttä suotta herjatuiksi minun puoleltani. Katson kuitenkin, että jollain tavoin herjalynkka on saatava päältäni pois. Haluan takaisin ihmisarvoni, mahdollisuuden tehdä työtä kiusaamatta ja pääsen eroon pantomiini-uhittelusta.
– Pantomiini-vihjailu on ollut hyvin näyttävää viimeiset kymmenen vuotta, mutta mikäli olen oikein tulkinnut, sitä oli jo aiemmin. Muun muassa ollessani Lattusen puutarhalla Hämeenlinnassa töissä. Silloin kävi näin:
—-> Kauppaan tuli kaksi naista. He kuikuilivat minua virnuillen ja kuljeskelivat hyllykköjen reunoilla rinnakkain kuin kaksi mustaa marjaa. Lopulta he päättivät valita pienen tulilatvan. Se maksoi viisi markkaa. Vanhempi naisista otti rahapussistaan setelihaitarin, jossa oli kymmenkunta seteliä. Valitsin niistä muistaakseni kympin ja annoin naiselle vaihtorahat. He lähtivät kaupasta naureskellen ja tuijotellen tavalla, joka herätti oksetuksen tunteen. Noin tunnin kuluttua kaupan omistaja tuli sanomaan, että eräs asiakas soittaa ja valittaa minun ottaneen häneltä viidensadan markan setelin, mutta antaneen takaisin vain kympistä. Koska tilanne oli ollut outo jo naisten käydessä, en epäillyt itseäni, vaan naisia itseään. Kun kävi ilmi, etti kassassa ollut viidensadan markan seteliä, pyysin soittamaan poliisit. Jota omistaja ei kuitenkaan tehnyt. Oliko tämä ensimmäisiä pantomiini-vihailuja, joilla Grillarin porukka yritti viestittää Oulussa tapahtuneesta varkauksesta, jonka kohteeksi Grillari joutui iltana, jolloin hän vei minut Kempeleeseen?
Ehkä joku lukijoista pystyy varmistamaan, missä olen osunut oikeaan ja missä mennyt metsään. Koen joutuneeni herja-lynkkauksen kohteeksi, jonka alku on jossain varhaisessa nuoruudessani Laukaassa tai Jyväskylässä.
– mikäli juttu alkoi Jyväskylästä, onko takana viaton jekutus, joka vähitellen muuttui rikokseksi? – onko mahdollista, että HM yritti välittää suuresti kunnioittamalleen upseeritoverille naisen, joka olisi sutiporukan listojen ulkopuolelta?
– ehkä Paulaa käytettiinkin hyväksi siten, että hänelle annettiin tehtäväksi toimittaa minut ravintolaan?
– entä voisiko siinä tapauksessa olla mahdollista, että joku taho päätti käyttää tilannetta hyväksi lopettaakseen upseerin syrjähypyt? Ehkäpä oma vaimo?
Tämä skenaario antaisi mahdollisuuden kuvitella, että vaimon saatua tietää Topin syrjähypystä, hän järjesti varkauden varoitukseksi. Jutun olisi pitänyt päättyä hotellin ovelle, jossa varkaus olisi paljastunut, jos olisin antanut Topin viedä minut hotellille. Mutta minä pyysin taksin koululle ja juoksin koulun pihassa sisälle asuntolaan ja Topi jäi taksiin, jolla palasi Ouluun.
– koska jo nuorena koin vedätyksiä tilanteisiin, joissa olisin voinut joutua kiristyksen kohteeksi (mm. hevosen karkaaminen koululla ja vihjailu, että siinä meni miljoona-omaisuus, koska karanneesta hevosesta ei tule ravuria), joku on tainnut olettaa minun olleen pikku öllerö, jota voisi vedättää kiristystilanteisiin. Johtuuko tämä valheesta, että olisin ollut skitsofreenikko, kleptomaani ja muuta häpeällisen nurjaa?
– Oulun Topi-juttu näyttää nyt siltä, että myös Topia on voitu naruttaa luulemaan minun toimineen maksettuna huorana. Se, joka tiesi, mistä grilliltä mies tilaisi taksin, on siten melko varmasti vedätyksen takana. Oliko siis Topikin narrattu tuohon ravintola-iltaan, jotta häneltä voitaisiin varastaa jotain? Tämä selittäisi, miksi poliisia ei pyydetty tutkimaan tapausta, vaan sitä ehkä on kaikki nämä vuosikymmenet selvittänyt Topin maksama Kodintuhoporukka ja Kaverin junailema Piiloporukka. Lopulta mukaan lienee tullut myös ihan oikea poliisi.
– Oulun tapahtuman jälkeen jouduin hyvin pahoihin herjaustilanteisiin Haiffassa Ebenezerkodissa. Oliko siellä perässäni Topin uskonystävät, jotka junailivat päälleni elämän kestävän herjaprofetian? Kempeleen maatalousoppilaitoksen kiusa kohdistui pääasiassa ammattitaitooni, joka silloin olikin vielä heikko. Luulen, että suurimmalla osalla se on samanlaista työhistorian alussa. Lähestulkoon kaikista työpaikoistani jouduin kiusaantuneena lähtemään pois, mutta katson sen johtuneen ulkopuolisen Kodintuhoporukan ansiosta.
– työhistoriani on hyvin rikkinäinen, mutta en enää laita sitä sopeutumattomuuteni tiliin. Aiemmin kyllä tein niin itsekin. Nyttemmin näen tilanteissa olleen niin paljon kiusaa, mitätöintiä ja alaspainamista, ettei varmaan kukaan muukaan olisi sellaiseen suostunut.
Erityisesti minua kiinnostaa Turussa ollut Urban Environment-kurssi ja siellä tapahtunut kiusanteko. Kursseilla oli nuori mies, jonka myöhemmin näin Jaakonsaaren kaverina Hämeenlinnassa. Oliko Urban-kurissi jonkinlainen käännekohta herjassa, jolloin se muuttui lähestulkoon lynkkaukseksi? Urban-kursseilla ollut Eva P. puolestaan oli kuin luostarissa asunut Anna-Mari-Helena P.. Olivatko he sama henkilö? Miksi muuten tuo Helena nimi oli lähes joka toisella, joka kävi tai asui luostariyhteisössä kesällä -09?
– näen ihan selviä yhteyksiä eräiden henkilöiden välillä, mutta en osaa selittää niitä. Esimerkiksi, mikä yhteys mahtaa olla henkilöiden Isaksson-Närhi-Ahonen-Uosukainen välillä?
– oletan, että Grillarin selvittelyporukka koostuu paljolti entisistä armeijan upseereista, jotka kuuluvat autokomppaniaan, lennostoon ja mahdollisesti joukossa on mies, joka on toiminut sähkömiehenä ja asentajana tai ATK:n parissa (hänkö minun blogisivujani tuhoaa?). Tämä siksi, että kiusan keskiössä ovat olleet armeija, luterilainenpappi ja toimittaja-työskentely. Onko mahdollista, että he ovat muodastaneet vapaaehtoisen ”Kodintuhojoukon”, joka on käyttänyt sosiaalitoimesta omaksuttua tapaa seurata salaseurantalaitteilla epäiltyjä? Kokemani kiusaan on liittynyt äänitteidän käyttö Hämeenlinnassa ja täällä Enonkoskella. Hämeenlinnassa vesitippa tippui kahdesta eri nurkasta ja lopulta keskellä yötä pääni yläpuolella, taulun takaa. Täällä Enonkoskella olen seuraillut naapureissani kuuluvia äänitteitä, Sulolla ja Köpällä rouva Hasulla. Oliko yksi niistä siinä pikku kolossa, joka oli porattu pakastearkkuni pohjaan?
Kodintuhojoukoksi ristin porukan nimen omaan pakastearkkuuni poratun reiän takia. Ja onhan minulta kadonnut mustat nahkaiset Nike-tossutkin! Onko ne varastettu koiria varten? Olen yrittänyt välittää pantomiinimiehille sanaa, että ottaisin Niket mielelläni takaisin ja antaisin rikkinäiset tilalle, mutta kukaan ei ole kommentoinut pyyntöäni.
Kodintuhojoukon nimen he ansaitsevat senkin takia, että kaikki harrastukseni on yritetty osoittaa rikollisen toiminnan ilmenemismuodoksi. En edes sienestää voinut, kuulematta kohta naureskelua, että etsin varmaan huumesieniä. En koskaan ole käyttänyt tai välittänyt huumeita tai muuta päihdettä, joten jos joku tällaisesta väitteestä tietää jotain, pyydän ilmoittamaan siitä minullekin.
Näköiset?
Koska yksi hyvin näyttävä pantomiini-muoto on ollut Näköisten käyttäminen, oletan minullakin olevan Näköinen. Kuten suurimmalla osalla tuttavianikin. Jos joku tietää, mitä tämä Minun Näköinen hommailee selkäni takana, minäkin haluaisin sen tietää.
Liittyykö Näköisten käyttä siihen, että porukassa on kaksoset tai kaksosia ja heidän avullaan on saatu paljon pahaa aikaan?
Enonkoskella 1.12.2010
Merkinnät RSS-syötteenä